Motelli Kontiolta, Kontiolahdesta, noin kymmenen km päässä sijaitsee Kolvananuuron rotkolaakson luonnonsuojelualue (1,5km2) ja sen sisällä kulkeva melko rauhallinen pieni vaellusreitti (n5km). Kolvananuuron rotkolaakso on alkanut muodostumaan miljoonia vuosia sitten, kun kallio on jännittynyt ja ns revennyt kahtia. Kalliomassa on erkaantunut toisistaan ja kiviaines murskaantunut kuilun pohjalle. Viimeisin jääkausi on sitten kulkenut railoa pitkin ja vienyt osan kivistä mennessään, osan jättänyt meidän iloksi.
Kun laskeudut rotkon pohjalle, huomaatkin päätyneesi aivan omaan maailmaan. Se mitä koit juuri parkkipaikalta lähtiessäsi on aivan eri maailma, kuin mitä Kolvananuuron rotkossa. Aikamatka näkyy täällä selvästi. Luonto vaihtelee reitin varrella talousmetsästä, luonnon suojelualueen ikimetsään, suo-alueeseen, kivirokkaan ja kallio muodostelmiin. Hiljaisuus ja rauha ovat melkein käsin kosketeltavaa, vaikka lähtiessä ylhäällä oli juuri pauhannut vuosisadan tuuli ja myrsky.
Ja mikä hämmentävintä, pienissä vesilammikoissa voit nähdä asustavan pikkuruisia kaloja. Mistä ne ovat tänne päässeet ja etenkin, miten ne pysyvät elossa, pikku kalojen kisailua voisi jäädä ihastelemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Eteenpäin kulkiessasi, pysähdy ja kuuntele tarkasti, huomaatkin yhtäkkiä jalkojesi alta puronsolinaa vaikka kävelet maan päällä. Koko rotkon matkan vesipurot kulkevat välillä näkymättömissä, välillä saat kulkea niiden yli, mutta voit kuulla sen etenemisen vaikket näekään. Tämä alue on kuin sadun ihmemaa. Voit helposti kuvitella kohtaavasi menninkäisen tai muun satuolennon seuraavan kalliolohkareen takana istumassa sammalmättäällä. Täällä voit todellakin unohtaa arkiset huolesi ja vain uppoutua ihailemaan maailman kauneutta.
Vastapainona luonnon kauneudelle on maaston vaikea kulkuisuus. Tulipaikan jälkeen, joka on aika alkumatkasta, on vielä mukavaa maastoa, mistä ihmeestä ne kävijät oikein puhuvat, voit miettiä. Mutta kun päästään lammen ohi, huomaat mitä tarkoitan. Alkaa kivirokka. Tämä reitti ei ole kovin kiva kulkea märällä, tai varaa ainakin kunnon kengät. Talvella tämä on helpoimmillaan kun jää ja lumi peittää kivenkolot. Mutta kun varaat aikaa ja katsot tarkasti minne jalkasi laitat niin reitti todella on vaivan arvoinen. Mainitsinko jo ne pienet puronpoukamat jotka muodostavat pieniä vesialueita vähän väliä, kivet jotka houkuttavat testaamaan omaa seikkailukykyä ja saniaiskasvillisuuden jonka sekaan voisi pieni ihminen hyvinkin hävitä omiin oloihinsa lepäilemään. Niin ja jylhät kalliot ympärillä ja piiiiitkät ikihongat. Kuinka pieneksi ihminen voikaan itsensä tuntea tämän jylhän luonnon keskellä.
Kun olet kivikosta selvinnyt odottaa enää pahin, nousu rotkosta pois. Onneksi luonnonkauneus lumoaa täälläkin ja voit huoletta jäädä lepäilemään vähän väliä. Mutta ihan reipas nousu sieltä pois on, saa hyvin hien pintaan. Loppu matkasta onkin sitten näkyvissä myös metsähakkuita, luonnonsuojelualueen reunamilla. Tulee todellisuuteen palautuminen sitäkin kautta.
Reitti ei ole pitkä, parkkipaikalta (joko Enontien tai Lieksantien varresta tultuna) matkaa kertyy n 6,5km verran. Mutta reitin haastava kulku sekä sen kauneus aiheuttavat sen että aikaa saa varata helposti 4-6 tuntia. Ja se kyllä kannattaa. Myös reittimerkit ovat paikoin huonossa kunnossa, vaikka alkumatkan tulipaikka onkin vastikään uusittu.
